ystäväiseni siitä onkin aikaa kun viimeksi kohdattiin
lämmin halaus silmien tuikkiessa kuin taivaan tähdet
kiitän sinua kun olet ystäväni
jolle jakaa elämän ilot ja surut
et arvostele vain ymmärrät
sanomattomalla lämmöllä

huoli ja hätä kulkevat käsi kädessä
tukien toisiaan kuin kaksi huojuvaa hahmoa
sokkona pimeän harson alla

olen niin väsynyt kaikkeen mutta kiinni pidän elämästä
kaikkineen vaikeuksineen joita elämä eteeni tuo
kiitän etä valoakin ja lämpöä saan osakseni

perjantai hiipii ajatuksiini painajaisen lailla
mitä löytävät minusta mietin pelosta tutisten
olen kuin peruna joka kasvattaa mukuloita